Mm-mm.

SEE IT ANIMATED- www.foei.org/livemore
ARTISTS’ WEBSITE- www.polyp.org.uk

Jokaisen kansan mytologian täyttävät ikimuistoiset nymfit ja keijut ja hirviöt ja demonit syntyvät mielikuvituksen voimalla hyperaktiivisesta tavasta löytää toimija aina, kun kohtaamme jotain hämmentävää tai pelottavaa. Tämä tuottaa ajattelematta valtavan populaation toimija-ajatuksia, joista useimmat ovat liian typeriä kiinnittääkseen huomiotamme hetkeksikään. Vain hyvin rakentuneet harvat selviytyvät harjoitteluturnajaisiin mutatoituen ja parantuen matkan varrella. Jaetuiksi ja muistetuiksi nousevat ovat esi-isiemme aivoissa harjoitteluajasta käydyissä miljardeissa kamppailuissa viritettyjä voittajia. Tämä ei tietenkään ole uusi ajatus, vaan vain selkeytys ja laajennus ajatuksesta, jota on pohdittu sukupolvien ajan. Darwin itse otaksui:

… usko näkymättömiin tai hengellisiin toimijoihin … näyttää miltei universaalilta … eikä ole vaikea kuvitella, miten se syntyi. Niin pian kuin mielikuvituksen tärkeät kyvyt, ihmetys ja uteliaisuus yhdessä jonkinlaisen päättelykyvyn kanssa, olivat osittain kehittyneet, ihminen pyrki luontojaan ymmärtämään, mitä hänen ympärillään tapahtui ja alkoi epämääräisesti spekuloida olemassaoloaan. [1886: The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex. Princeton University Press, Princeton 1981 (alun perin julkaistu 1871), sivu 65.]

Tämä tuo mielenkiintoisen lisän spektaakkelin historiakeskusteluun – näyttää nimittäin siltä, että spektaakkeli sai alkunsa sillä hetkellä, kun ensimmäinen ihminen alkoi jäsentää havaitsemiaan ilmiöitä kielellisesti ja spekuloida omaa suhdettaan maailmaan.

Minusta ei olisi niinkään kaukaa haettua hakea vertausta vaikka ihan numeerisesta analyysistä ja Newtonin menetelmästä, jolla etsitään funktion nollakohtien likiarvoja: joka kierroksella nollakohdan likiarvo tarkkenee hieman, kunnes riittävä tarkkuus saavutetaan. Kulttuurievoluutioon sovellettuna se tarkoittaisi karkeasti, että:

1) Ihminen kysyy: “Miksi?”
2) Sukupolvi sukupolvelta hän etsii vastausta ja arvio tarkentuu joka kierroksella.
3) Tarpeeksi tarkka vastaus löytyy, ja vastauksen etsiminen voidaan lopettaa. *Pimpelipom, vallankumous*

Tämä tavoittaa sitä spektaakkelin henkeä:

We’re all going on a summer holiday
No more working for a week or two
Fun and laughter on our summer holiday
No more worries for me or you
For a week or two

- Kun perheen sisällä tapahtuu inhimilliseen elämään kuuluva onnettomuus, se totta kai vaikuttaa omaan ajatteluun. On hyväksyttävä myös tämmöiset elämän tosiasiat, tuore valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) toteaa puhelimessa.

Tai ihan sama. Ethän sinä sille mitään voi, että politiikasta puuttuu sisältö. Kyllä, äidin sairastuminen on vakava juttu, mutta kuuluuko siitä kertominen siltikään sanomalehden sivuille?

Filosofi José Ortega y Gasset kirjoittaa ilkeästi taiteesta ja massoista. Jos ihminen ei ymmärrä jotain teosta, hän tuntee itsensä nöyryytetyksi, sillä hänellä on hämärä tunne omasta alemmuudestaan. Tätä alemmuutta hänen on pakko tasapainottaa osoittamalla mieltä teosta kohtaan. Massat ovat tottuneet näyttelemään määräävää osaa joka alalla, ja niinpä niiden mielestä uusi taide on loukkaus niiden “ihmisoikeuksia” kohtaan, sillä se avautuu vain etuoikeutetuille, jotka ovat aatelia hermoiltaan ja aristokraatteja vaistoiltaan. Missä hyvänsä nuoret kokeilijat muusta näyttäytyvät, alkavat suuret massat pillastuneina potkia vastaan.

Turunen, Ari. Ei onnistu! Vastustamisen historiaa. WSOY 2001.

Jari Tervo yritti pitää rakennelmaa kasassa, mutta tehtävä oli mahdoton yhdelle miehelle, etenkin, kun Ben Zyskowicz oli hänen puolellaan nakertamassa sitä heikkoakin yritystä. Tervo tyytyikin lähinnä vittuilemaan Ståhlille.

Suomen tv:stä saa nykyisin hakemalla hakea kuvia raastavaa karnevalismia, eikä sitä siltikään löydy. Sääli – sellaiselle olisi kyllä tilausta.

Parasta olisi aloittaa perusteellisesta koulutusjärjestelmän uudelleenarvioinnista ja uudistamisesta: mitä varten ihmisiä koulutetaan? Jos vastaus on: jotta talous kasvaisi, ollaan todellakin väärillä vesillä.