Spektaakkelin historiallisuudesta
23. May\t\pm 07
Daniel C. Dennettin teoksesta Lumous murtuu – uskonto luonnonilmiönä. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2007 (s. 128):
Jokaisen kansan mytologian täyttävät ikimuistoiset nymfit ja keijut ja hirviöt ja demonit syntyvät mielikuvituksen voimalla hyperaktiivisesta tavasta löytää toimija aina, kun kohtaamme jotain hämmentävää tai pelottavaa. Tämä tuottaa ajattelematta valtavan populaation toimija-ajatuksia, joista useimmat ovat liian typeriä kiinnittääkseen huomiotamme hetkeksikään. Vain hyvin rakentuneet harvat selviytyvät harjoitteluturnajaisiin mutatoituen ja parantuen matkan varrella. Jaetuiksi ja muistetuiksi nousevat ovat esi-isiemme aivoissa harjoitteluajasta käydyissä miljardeissa kamppailuissa viritettyjä voittajia. Tämä ei tietenkään ole uusi ajatus, vaan vain selkeytys ja laajennus ajatuksesta, jota on pohdittu sukupolvien ajan. Darwin itse otaksui:
… usko näkymättömiin tai hengellisiin toimijoihin … näyttää miltei universaalilta … eikä ole vaikea kuvitella, miten se syntyi. Niin pian kuin mielikuvituksen tärkeät kyvyt, ihmetys ja uteliaisuus yhdessä jonkinlaisen päättelykyvyn kanssa, olivat osittain kehittyneet, ihminen pyrki luontojaan ymmärtämään, mitä hänen ympärillään tapahtui ja alkoi epämääräisesti spekuloida olemassaoloaan. [1886: The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex. Princeton University Press, Princeton 1981 (alun perin julkaistu 1871), sivu 65.]
Tämä tuo mielenkiintoisen lisän spektaakkelin historiakeskusteluun – näyttää nimittäin siltä, että spektaakkeli sai alkunsa sillä hetkellä, kun ensimmäinen ihminen alkoi jäsentää havaitsemiaan ilmiöitä kielellisesti ja spekuloida omaa suhdettaan maailmaan.
Minusta ei olisi niinkään kaukaa haettua hakea vertausta vaikka ihan numeerisesta analyysistä ja Newtonin menetelmästä, jolla etsitään funktion nollakohtien likiarvoja: joka kierroksella nollakohdan likiarvo tarkkenee hieman, kunnes riittävä tarkkuus saavutetaan. Kulttuurievoluutioon sovellettuna se tarkoittaisi karkeasti, että:
1) Ihminen kysyy: “Miksi?”
2) Sukupolvi sukupolvelta hän etsii vastausta ja arvio tarkentuu joka kierroksella.
3) Tarpeeksi tarkka vastaus löytyy, ja vastauksen etsiminen voidaan lopettaa. *Pimpelipom, vallankumous*
